Bloggausähky

Bloggaus on minulle rakas harrastus. Ehkä siksi, että kirjoittamalla osaan purkaa ajatuksiani minulle mielekkäällä tavalla. On ihana tietää, että joku ruudun takana lukee ja kuulee minua, mutta silti minun ei tarvitse miettiä reaaliajassa jokaista sanomaani sanaa ja ajatusta järkevään muotoon, vaan voin hioa ajatuksiani pidempiäkin aikoja. Bloggaaminen on helposti saavutettavaa omaa aikaa - voin kirjoittaa esimerkiksi päiväuniaikaan tai tytön leikkiessä miehen kanssa, ajatustyötä voi tehdä lähes koska vain.


Miksi rakkaasta asiasta tulee paineita aiheuttava?

Kun innostun jostain, innostun toden teolla. Haluan kovasti kehittyä kirjoittajana ja tarjota lukijoilleni jotain. Olenkin tilannut useita bloggaamiseen liittyviä uutiskirjeitä ja lukenut siitä, kuinka oppia hyväksi bloggaajaksi.

Olen oppinut paljon asioita - tai sitten vain sekoittanut pienen pääni. Bloggaajan pitäisi (joidenkin mukaan) brändätä itsensä. Olla houkutteleva, kirjoittaa sinä muotoon minä muodon sijaan. Tekstit eivät saisi olla liian päiväkirjamaisia, eivät liian pitkiä eivätkä liian lyhyitä, eivät liian virallisia mutteivät myöskään epäluotettavan oloisia. 

Valokuvien pitää olla visuaalisesti kauniita. Päässäni osaan somitella kauniita, valoisia ja taiteellisia kuvia. Kun otan kameran käteen, kuvista ei tule koskaan sitä, mitä toivoisin ja mitä päässäni näen. Nyt yritän hyväksyä sen, ettei blogini tule voittamaan palkintoja hienojen kuvien tai todennäköisesti minkään muunkaan takia. Minun ei tarvitse osata ottaa ammattimaisia kuvia tai kirjoittaa blogia, joka tavoittaa lähes kaikki perhelifestyle -blogeja lukevat. 

Minä mietin teitä lukijoita, mutta en halua tehdä sitä jokaisen sanan kohdalla. Haluan oppia olemaan oma itseni, enkä miettiä jatkuvasti mitä joku yksittäinen lukija minusta ajattelee. Haluan, että blogissani näkyy oikea minä. En halua noudattaa tarkasti laskelmoitua julkaisusuunnitelmaa tai julkaisupäiviä. 


Millaiset asiat sinulle ovat aiheuttaneet paineita? 
Onko sielä ruudun takana muita bloggaajia - koetko bloggaamisen aiheuttavan sinulle stressiä?

Ihanaa ja rentouttavaa loppukesää kaikille! 



22 kommenttia

  1. Hyvin kirjoitettu! Itsekin välillä mietin tuota brändäysasiaa. Pitäisikö sitä miettiä? Mitä jos brändini on sekava tai minulla ei ole sellaista ollenkaan - onko blogini sitten ihan kehno? Onneksi en ole (ainakaan vielä) pyöritellyt asiaa niin paljon, että siitä olisi tullut stressiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo aiheen rajaaminen on myös juttu, mistä aina toitotetaan! Itse taas koen ainoaksi mielekkääksi tavaksi blogata minua kiinnostavista asioista: perheestä, kasvatuksesta, matkustelusta, hyvästä ruoasta jne... Uskon, että sekavillekin blogeille (ja bloggaajille :D :D), löytyy oma seuraajaryhmänsä.

      Poista
  2. Jos postausaiheita on paljon odottamassa niin se välillä tuntuu iskevän kapuloita rattaisiin kun ei osaa päättää mistä aloittaisi xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mä kirjoitan monesti montaa postausta yhtä aikaa ja niistä jää myös todella moni luonnoksiin ikuisiksi ajoiksi. :D

      Poista
  3. Ei ole stressiä bloggaamisesta ja varsinkin nyt kesän aikana julkaisen aikas harvoin postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, ettei hyvä harrastus stressaa!

      Poista
  4. Sinä olet hyvä ❤️
    Mä stressaan useasti, mut sit istutan itseni alas ja kysyn että miksi? Harrastus on asia joka tuottaa mielihyvää ja hyvää tunnetta, ei kiristymistä. Näinpä oon ajatellut että teen just niin kuin mä haluan ja se olkoon riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista. <3 Mulla on aina ollut osa harrastuksista sellaisia, joihin kuuluu auttamatta paine ja stressin tunne. :D

      Poista
  5. Olen stressannut aika ajoin blogista, välillä taas tunnun unohtavan sen kokonaan, kun muussa elämässä on meneillään hirveästi kaikkea. Kun on aikaa ja jaksamista, blogia on kiva tehdä ja silloin ei stressaa yhtään. :) Minua ei stressaa niinkään se, mitä kirjoitan tai teen, vaan se, kun en tee blogiin mitään. Yritän aina silloin sanoa itselleni, että se on harrastus ja jos elämässä on kaaosta meneillään, niin harrastuksista ei ainakaan pidä potea huonoa omatuntoa. Mutta kyllähän se silloin on tosi kivaa, kun aikaa ja halua bloggaamiseen löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei yllättävää kyllä stressaa tekemättömyys. Mutta sitten kun teen, olen erittäin kriittinen. Joka tapauksessa bloggaaminen on ihana ja kiva harrastus. :)

      Poista
  6. Hyvä teksti. On kurjaa, että menestyäkseen pitäisi brändätä koko elämänsä suurin piirtein. On vaikeaa päättää miten kertoa kiinnostavasti blogissa elämästään ja toisaalta säilyttää yksityisyys. Mä en ainakaan ole valmis avaamaan koko elämääni tai lapseni asioita, vaikka menestys olisi ehkä taatumpi. Toistaiseksi bloggaan anonyyminä. Se ehkä muuttuu vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Omasta ja etenkin lapsen yksityisyydestä haluaa pitää kiinni - mutta samalla haluaa blogata omista ja väkisin myös lapsen asioista. Vaikeaa.

      Poista
  7. Tosi hyvä kirjoitus! Tunnistan aivan samoja ajatusmalleja omassa suhtautumisessani bloggaamiseen. Vaikka blogi on minullekin vain harrastus, siitä huomaa ottavansa vähän väliä paljon paineita - ja kuitenkin ihan suotta! Etenkin tuon oman brändin muodostaminen/hiominen on tosi vaikeaa. Kivaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko brändääminen tuntuu ihan vieraalta ajatukselta. Ehkä siksi, että ne blogit joita luen, eivät ole yhtään väkinäisen oloisia vaan ihanan arkisia ja aitoja. Ehkä he ovat onnistuneet brändäyksessä tai sitten vaan tehnyt suurempia ajattelematta.

      Poista
  8. Visiot ja todellisuus eivät kohtaa minun blogissani. Minulla on taipumusta stressata vähän joka asiasta. Blogin suhteen olen onnistunut pitämään riman suht matalalla ja stressin poissa. Ei harrastuksen tosiaan pidä stressata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas olen ehkä vähän tottunut siihen, että harrastuksen pitää välillä stressata. Soitan viulua ja ilman pientä painetta ei synny tulosta jos on yhtä laiska harjoittelemaan kuin minä. :D

      Poista
  9. En stressaa, mutta kyllähän se kieltämättä harmittaa tajuta, että blogini ei tule ikinä saamaan lukijoita muista kuin mun kavereista. En edes toivoisi siltä mitään rahaa tms. mutta isompi määrä lukijoita olisi mukava. Mutta haluan kirjoittaa epämuodikkaasti päiväkirjamaista blogia, ja en osaa/jaksa tavoitella ammattilaislaatuisia kuvia, joten se siitä. Mutta onhan sitä ihan kiva kirjoitella muutenkin.
    https://otakiinnimandariini.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä päiväkirjamaiset blogit ovat mielenkiintoisia. :) Moni lukemani blogi on nimenomaan sellainen!

      Poista
  10. Mua toki vähän ärsyttää, kun kirjoitukseni eivät herätä kommentteja tai juuri minkäänlaisia reaktioita. Välillä kuitenkin kohtuu innostuneesti ja sydänverellä kirjoittelen. Silti on sanomisen tarve ja mullekin kirjoittaminen on tosi luonteva tapa ajatusten jäsentelyyn ja jakamiseen. Runoblogi koittaa toki olla myös mainosta runokirjalle ja runoille. Viime aikoina oon aatellu, että ei sen väliä, jos kukaan ei ajatuksiini reagoi - ne on kuitenkin hyviä ajatuksia :) T. Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omia ajatuksia pitää kyllä arvostaa! <3 Etenkin, kun ne ovat yhtä hyviä kuin sinulla!

      Poista
  11. Kieltämättä välillä kokee melkoisia paineita siitä, että pitäisi olla hiotumpi, hauskempi, ainutlaatuisempi, visuaalisesti kauniimpi, kekseliäämpi, erottuvampi, kaupallisempi, epäkaupallisempi.... ja sitten taas jatkan entiseen malliin muistutellen itselleni, etten ole blogini sisällöstä tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itselleni. Olkoon siis juuri minun näköiseni; epäjohdonmukainen, kotitekoinen, rönsyilevä, välillä laiska ja aina välillä kuitenkin ihan hitsin hyvin maaliin osuva. On tää melkoinen harrastus, huoh.

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)