Paska juhannus & muita keskikesän kuulumisia

Meillä, tai siis minulla, oli suuret suunnitelmat juhannuksen varalle. Toisin kävi. Hartaasti odotettu juhannusvapaa alkoi rennolla torstai-illalla. Liian varhain perjantain puolella herättiin molemmat miehen kanssa - kipeinä. Sairastettiin yhtä aikaa oksennustauti, jolta tyttö säästyi. Onneksi onni onnettomuudessa, kun tauti meni niin nopeasti ohitse ja minulla oli muutama vapaapäivä tämän viikon alkuun.

Lauantaina olo oli vielä aika heikko, mutta lähdettiin puistoon nauttimaan vesisateesta. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun tyttö ei pelännyt isoa vesilätäkköä, vaan jäi sinne innoissaan räiskimään. Mies meni kotiin laittamaan ruokaa, eli siis lämmittämään valmispitsaa, ja minä jäin vahtimaan lätäkössä räiskivää tyttöä.




Sunnuntaina rohkaistuttiin ja uskallettiin lähteä Björköbyhyn maailmanperintöalueelle näkötorniin ja syömään. Sää oli ihana, ruoka hyvää ja tyttö oli niin iloinen, kun sai kokonaisen jäätelön. Maanantaina käytiin vaateostoksilla, mikä on miehen ja minun inhokkipuuhaa. Minun ainoa motivaatio oli, että pääsin valmiiseen pöytään lounaalle keskustassa.

Maailmanperintöalueella syömässä


Tiistaina mentiin Hoploppiin koko perhe. Meillä oli todella hyvä tuuri, oltiin nimittäin ainoat asiakkaat siellä yli 1,5 tuntia! Tyttö rakasti pomppia, kiivetä ja apua pyssyillä pehmoisia palloja. Syötiin Hoplopissa, minkä jälkeen mentiin kotiin. Tyttö nukkui melko pitkät päiväunet ja sen jälkeen oli vuorossa neuvola ja vesirokkorokotus.

Sydäntä särki viedä tyttöä rokotettavaksi, kun takapenkillä hihkuttiin innoissaan "Hoppolle" - hän luuli, että mennään takaisin Hoploppiin. Onneksi neuvola on kauniissa paikassa ja rokotuksesta aiheutunut harmistus unohtui meiltä molemmilta, kun kävelimme pienen lammen ympäri ennen kotiin lähtöä.


Hoplopissa!

Neuvolan jälkeen pienellä kävelyllä


Keskiviikkona vietettiin tytön kanssa laatuaikaa, sen jälkeen, kun hän ei suostunut nukkua päiväunia... Käytiin pyöräperäkärryn kanssa eväsretkellä puistossa. Pakattiin mukaan kahvia, mansikoita, focacciaa ja kermamunkkia! Retkeily jännitti hiukan, ja tyttö halusi syödä osan välipalasta minun sylissäni.



Muutama ylimääräinen vapaapäivä tuli kyllä tarpeeseen, vaikka ne kukkarossa tuntuvatkin. Tyttö on nukkunut pitkään liian lyhyitä unia ja välillä itkeskellyt öisin. Onneksi hän nukahtaa aina itse uudestaan, mutta silti heräily tuntuu myös omassa kropassa. Liian vähäiset unet ja herättelyt saavat kehoni vauva-ajasta tuttuun stressitilaan: kun voisin nukkua, sydän tykyttää lujaa ja kroppa käy kierroksilla. Tätä saattaa kestää välillä useamman tunninkin, mikä kostautuu päivisin väsymyksellä ja lyhyellä pinnalla sekä älyttömällä sokerinhimolla.

Ennen lasta en olisi uskonut, että näin hyvät unenlahjat omaava voisi kärsiä unettomuudesta. Mutta tämä lienee ihan tavallista pienten lasten vanhemmilla?

8 kommenttia

  1. Voi eii!
    Niin kovin usein käy, että on kipeenä jouluna ja juhannuksena. Mä itse veikkaan st se on se kun sitä odottaa niin kovin ja jollain tapaa stressi laukeaa. Onneksi pieni säästyi vatsataudilta, Hyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tarvitsisi koskaan olla jouluna kipeänä! Mutta sekin lienee turha toivo... :D Mä oon kyllä hyvin taitava sairastamaan loma-aikoina. Luulen, että tuo stressin laukeaminen vaikuttaa tosi paljon asiaan.

      Poista
  2. Pienistä takaiskuista huolimatta saitte kunnon laatuaikaa. Meillä nuo retket pyöräkärryllä on iso osa näitä arjen touhuja, tyttö viihtyy hyvin noilla reissuilla.

    Unen puute on tosi rankkaa. Meillä onneksi on jo puolisen vuotta nukuttu hyvin, mutta eka puolitoista vuotta oli vaikeat. Tytön nukkuminen asettui, kun tehtiin selkeät rutiinit iltoihin. Vähän se toki rajoittaa menoja, mutta yöunet on tärkeämmät. Me siis mennään täsmälleen samaan aikaan ja samoilla iltatoimilla nukkumaan joka ilta. Myös ulkoilun lisääminen auttoi nukkumiseen.

    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin nukutaan nykyään pääasiassa hyvin (päiväunia lukuunottamatta). Ero vuoden takaiseen on kuin yöllä ja päivällä. Onneksi myös väsymys on nyt tällaista normaalia huonosti nukkuneen väsymystä, eikä vauvavuoden zombi-olotilaa.

      Meillä on myös iltatoimet ja rutiinit muutenkin tosi tarkkoja arkisin. Uskon, että sillä on iso merkitys lapsen turvallisuuden tunteeseen ja rytmin kehittymiseen.

      Poista
  3. Voi hitsi :( Yleensä jos jotain on käydäkseen, kuten sairastuminen, se käy silloin, kun olisi suunnitelmat jo valmiina. Onneksi tauti meni nopeasti ohi! Meilläkin mennään nyt minun jaksamisen äärirajoilla huonojen öiden vuoksi. Selvästi huomaa juuri tuon ylikierroksilla olemisen, kun ei pysty rauhoittumaan, kun siihen olisi tilaisuus. Eilen päätettiin alkaa muuttamaan hieman meidän unikäytäntöjä ja siirrettiin lapsi omaan huoneeseen nukkumaan kera kunnollisen pimennysverhon. Meillä vaan on tuo yötissi niin kovin tärkeä vielä... saa nähdä mitä tästä tulee.

    https://lifewithhannamari.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä auttoi kaikkien uniin merkittävästi se, että tyttö siirrettiin omaan huoneeseen! Samalla tosin vieroitettiin yötissistä, joka oli tytölle siihen saakka ollut todella tärkeä. Onneksi nämä muutokset sujuivat tosi hyvin ja tyttö on ollut tyytyväinen tilanteeseen. :) Saa nähdä, pitääkö aamutissi pian lopettaa, kun tyttö herää selkeästi sen takia aikaisin, kun haluaa päästä rinnalle... siinä hän nukkuu, minä en. :D

      Tsemppiä teidän öihin ja lapselle sikeitä unia. :)

      Poista
  4. Voi mitä ihania kuvia postaus täynnä �� rokotukset on kyllä ikäviä kaikille, ensimmäistä kun laitettiin meidän vauvalle, minä olin se joka alkoi itkeä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset rokotukset olivat kyllä ihan älyttömän kamalat kun vauva ei vielä aavistanut mitään tapahtuvaksi. :(

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)