Lentopelko, joka rajoittaa elämääni

Haettiin äsken tytölle passi. Nyt päässä liikkuu entistä enemmän yksi sana: lentopelko. Pelko olisi helppo pitää poissa ja unohduksissa miettimällä, että viihdyn kyllä kotona, lähimatkailu on hienoa, keksin kyllä muutakin rahanmenoa, autoilu ja junailu ovat mukavaa puuhaa ja niin edelleen. Olisi helppoa, jos en haluaisi lentomatkan päähän lomalle tai jos voisin perua lomamatkat.

lentopelosta selviäminen
Tyttö salamatkustajana mukana Rodoksella vuonna 2016

Viime kesänä varasin meille lomamatkan. Finnairin lennot Krakovaan, lennot, joita ei voi perua. Ne voidaan siirtää jos joku sairastuu, mutta ei perua. 

Rakastan lomailua, uusia paikkoja, uusia makuja ja maisemia. Rakastan lomailun luomaa kuplaa minun ja miehen, ja nyt myös tytön, ympärillä. On ihanaa, kun tuntuu, että maailmassa on vain me. On ihanaa, kun ei ole armotonta kiirettä ja jokainen päivä on ikimuistoinen. Edellisestä ulkomaanmatkasta on kulunut jo tovi. Viimeksi nautimme Rodoksen lämmöstä vuonna 2016, heti tytön niskaturvotusultran jälkeen.

lentopelko
Vietettiin kissanpäiviä Rodoksella

Lomailun ihanuutta varjostaa lentopelkoni. Vuosi vuodelta pelko on pahentunut ja nyt pelko alkaa olla siinä pisteessä, etten halua suunnitella lomareissua ennalta, koska silloin joudun miettiä myös lentämistä. Oikeasti loman suunnittelu on osa loman hienoutta, jonka uhkaan nyt menettää koska panikoin.

Lentokoneeseen noustessa kerron aina lentoemännille, että pelkään. Eikä se jää keneltäkään läheltä istuvalta huomaamatta. Lentokoneessa yksi pahimpia hetkiä on ovien kiinni laittaminen. Silloin tunnen olevani loukussa. Tiedän, että pois voisin vielä päästä jos huutaisin kovaa. Paniikki hiipii ja itku kuristaa kurkkua. Kun kone rullaa kiitotielle, yritän pysyä tyynenä. Yritän olla puristamatta käsinojia ja yritän olla itkemättä. Silti kyyneleet nousee silmiin ja iskee paniikki.

Minä tiedän, että lentäminen on turvallisin matkustusmuoto. Tämä tieto ei ole minua auttanut. Äläkä edes ehdota viinilasillista tai kamomillateetä hermoja rauhoittamaan - niillä ei ole mitään vaikutusta. Kyse ei ole pienestä jännityksestä, vaan silkasta paniikista.


lentämisen pelkääminen
Islannissa työleirillä 2012


Vuonna 2012 palasimme Islannista kotiin. Olimme lennolla Helsingistä Vaasaan. Pelkäsin kamalasti ja kerroin siitä taas lentoemännälle. Meni jonkin aikaa, kun lentoemäntä tuli kysymään, josko haluaisin ohjaamoon! Pääsin koneen ohjaamoon lentäjille juttelemaan. Onneksi pääsin - loppulento oli niin epätasaista menoa, että en tiedä, olisiko lento jäänyt viimeiseksi ilman lentäjien rauhoittavia tarinoita. Jaksan vieläkin ihmetellä, kuinka minut päästettiin ohjaamoon, sinnehän ei enää nykyään pitäisi ketään päästää.

Nyt joudun lentämisen lisäksi pelkäämään, että siirrän pelkoni tytölle. Siis sen lisäksi, että pelkään koneen räjähtävän nousussa, koska olin niin itsekäs, että halusin lomamatkalle - tämä kuulostaakin ihan naurettavalta, mutta niin minä tunnen.

Oletko sinä kärsinyt lentopelosta? Mistä olet saanut apua pelkoosi? 
Onko sinulla vinkkejä vilkkaan taaperon kanssa lentämiseen?

12 kommenttia

  1. Lentopelosta en tiedä, toki se on välillä mielessä että mitä hos onat lapset vaikka pelkäisivät sitä tai jotain. Mutta ei onneksi. Peloillehan ei mitään voi, mutta niiden kanssa oppii kyllä elämään.
    Mitään hyviä kikkoja siis sen sihteen mulla ei ole, mutta taaperon kanssa?
    Varaa lennot yötä vasten, ja osta Jetkids bedbox, tai ainakin Trunki.
    Jos teillä on päivälento, pakkaa pienelle pieniä herkkuja ja paketoi ne ”lahjoiksi” nöin pienillä sormilla ja mielellä on hauskaa puuhaa lennon aikana. Myös turha stressi ja miettiminen tulisi jättää pois aina lasten kanssa matkustaessa, menee miten menee, sit menee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettelua on tässä ollut jo muutama vuosi, ei meinaa luonnistua. :D Meidän lennot ovat onneksi lyhyet, yölentomahdollisuuksia ei ollut. Nuo välipalapaketit ovat hyvä keksintö! Menevätköhän turvatarkastuksesta läpi?

      Poista
  2. Huh! Enpä ole lukenut ennen yhtä konkreettista kuvausta lentopelosta. Onpa harmillinen tilanne. Ja hyvää pohdintaa siitä, että entäs jos tartutat pelon lapseen. Omien ja lähipiirin kokemusten mukaan lapset kyllä lentävät mielellään, eivätkä pelkää. Heidän viihdyttämisensä pitkällä lennolla on tietysti oma taiteenlajinsa, mutta siihen löytyy netistä paljon hyviä vinkkejä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Minäkin kärsin lentopelosta. Et ole todellakaan yksin. Aikanaan, kun matkustin paljon, lentopelko helpotti, koska lentämisestä tuli rutiinia. Nyt olen taas alkanut sitä pelätä, kun matkustan niin paljon harvemmin ja lasten myötä pelosta on tullut erilainen, kun pelkää lastenkin puolesta, ei vain itsensä. Ymmärrän siis hyvin sinua. Luen juuri erään diplomaatin vaimon kirjoittamaa kirjaa, jossa hänkin kertoo kamalasta lentopelostaan. Hän oli lukenut jostakin, että "The plane will not crash" ja hoki sitä aina koko lentomatkan ajan. Tärkeintä on mielestäni muistaa se, että jos haluaa jotain asioita tehdä ja pelko estää niiden tekemisen niin silloin sille pelolle täytyy jotain tehdä ja ylittää itsensä. Jos taas ei ole niin väliksi matkustaa ulkomaille kauas niin silloin voi ihan yhtä hyvin harrastaa vain sitä lähimatkailua ja tyytyä siihen, mihin kykenee. Paljon tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin yrittänyt miettiä, etten halua antaa pelolle ylivaltaa ja antaa sen määrittää omaa matkustuskäyttäytymistä. Joskus lennettiin Vaasasta Helsinkiin vain sen takia, ettei minulle tulisi pitkää paussia lentämisestä. :D Eipä sekään tepsinyt pelkoon. Ihan kiva tietää, ettei ole ajatustensa kanssa yksin. :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus lentopelosta! Itse en ehkä ihan paniikkiin asti mene, mutta lentäminen ei ole minulle mieluista ja aiheuttaa epämukavan tunteen. Lentopelkoon on ilmeisesti erilaisia lääkkeitäkin, joten ehkä niihin kannattaa tutustua, löytyisikö niistä apua ongelmaan :) Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monesti harkinnut rauhoittavia lennolle, uskon, että lääkäri niitä minulle suostuisi kirjoittamaan. Nyt tosin lääkkeet eivät tule kyseeseen, koska imetän ja haluan, että minulla on mahdollisuus koneessa imettää jos tytön korviin sattuu/ häntä pelottaa eikä muu auta.

      Poista
  5. Minua jännittää lentäminen. Ja tuo jännittäminen on vain kasvanut lasten syntymän jälkeen. Tuollaista pelkoa en ole kokenut, joten sen suhteen ei ole vinkkejä.
    Lasten kanssa olen lentänyt. Yksinkin. Espanjasta palasin yksin Lontoon kautta kolmen lapsen kanssa (8kk, 3v ja 4v). Itse olin vielä kipeä. Sen reissun jälkeen en ole enää lasten viihtymisestä tai viihdyttänisestä stressannut.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, yksin kolmen lapsen kanssa kipeänä on varmaan ollut tosi rankkaa lentää! Itseäni stressaa kyllä lapsenkin takia lentäminen. Meidän tyttö on älyttömän tempperamenttinen ja voin kuvitella sitä huutoa, kun pitäisi istua paikoillaan...

      Poista
  6. Sama täällä, lentopelko vaivaa! Rakastan kuitenkin matkustelua. Muutamia vinkkejä, jotka minulla joskus auttavat. Parhaiten auttaa omalla kohdallani mahdollisimman tasainen lento ;)

    Yritä olla ajattelematta lentoa ennen kuin on ihan pakko. Ennen stressasin jopa viikkoja tai ainakin päiviä etukäteen. Nyt annan itseni stressata vasta lähtöportilla kun se on väistämätöntä. En tiedä, miten olen onnistunut tässä. Kai samoilla ahdistuksen sietokeinoilla kuin lapsettomuuden sietämisessäkin ;)

    Tuo ohjaamossa käynti on hyvä juttu! Itse vähintäänkin kurkin, minkä näköisiä lentäjiä ohjaamossa on. Se, että konetta ohjaa elävä ihminen, jonka näen, auttaa pelossa. Ei siis ole ihan tuuliajolla, vaan oikea ihminen hallitsee tilannetta. Yleensä lentäjät näyttävät asiallisilta.

    Matkusta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pelkää lentämistä. Oma mieheni on aivan ylirauhallinen lentäjä ja sietää panikointiani hyvin. Rauhoittaa, kun näkee, että matkustuskumppanin kuten myös matkustajien reaktiot esim. turbulenssiin on rauhallista.

    Älä tarkkaile lentoemäntien ilmeitä. Itse olen monesti ollut varma, että loppu on lähellä, jos henkilökunta ei ole hymyillyt tai ovat vaikuttaneet stressaantuneilta. Hekin ovat vain töissä siellä eivätkä aina näytä Naantalin auringoilta.

    Älä katso Lentoturmatutkintaa. Itsehän olen katsonut lähes joka jakson eikä ole auttanut yhtään ;) Olen kuullut, että moni muu lentopelkoinen on tehnyt saman virheen.

    Joillain rauhoittavat voivat auttaa.

    Musiikki, lukeminen tai muu harhauttava tekeminen saattaa auttaa ainakin muutaman minuutin ajan lennosta. Musiikki auttaa siihen ettei kuule lentokoneen epäilyttäviä ääniä.

    Pelon kohtaaminen on tärkeää. Itse lennän vähintään 1-3 kertaa vuodessa. Monen vuoden tauolla pelko kasvaisi varmasti mahdottomaksi.

    Itselläni motivaatioon selättää lentopelkoni vaikuttaa suuresti adoptiokuviomme. Minä en pysty saamaan ikinä lapsia, jos en uskalla lentää. Tässäpä siis hyvä syy sopeutua. Vähän kyllä mietityttää, miten koskaan pystyn lentämään puolituntemattoman lapsen kanssa Suomeen olematta ihan paniikissa. No jotenkin se on vain hoidettava.

    Tulipa juttua. Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos perusteellisesta vastauksesta! <3

      Onneksi minunkin mies on rauhallinen lentäjä. Toisaalta minusta tuntuu, että hän on niin tuttu minulle, että uskallan sen takia näyttää pelkoni liiankin hyvin ja sitten paniikki yltyy senkin takia. En tiedä, miten reagoisin jos lentäisin esimerkiksi jonkun ystävän kanssa.

      Lentoturmatutkinnan katsomisen lopetin jo joitakin vuosia sitten, silloin kun pelko alkoi äityä häiritseväksi. Myös lentäjät käskivät ohjelman katsomisen lopettaa. :D Rauhoittavia en voi kokeilla, kun imetän vielä.

      Ja lentoemäntien ilmeet... Yritän aina olla tarkkailematta, mutta kyllä koko ajan silti seuraan mitä lentoemännät tekevät! :D Viimeksi lomalennolla lentoemännät olivat nuoria kreikkalaisia, tympeähköjä naisia. Olin varma, että joku on vialla kun lentoemännät eivät olleet niin iloisia ja rauhallisia mihin olin tottunut. :D Nyt otettiin lennot Finnairilta, niin suomenkielinen (toivottavasti!) henkilökunta helpottaa vähän pelkoa, kun saa kertoa pelosta kieltä miettimättä.

      Paljon myötätuulta toivon teidän adoptiokuvioihin! <3 Toivotaan, että pääsette pinen lapsen kanssa pian jännittävälle lennolle kotiin päin!

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)