Maaninen marraskuu & aitoja kuvia kodin kaaoksesta


Ulkona oli niin kaunista ja hieman sumuista. Kuvat otettu meren rannassa lähellä meidän kotia.

Marraskuussa elämä on ollut enemmän ja vähemmän kaoottista. Olen laitanut meidän sisustusta uusiksi kaiken pakollisen sähellyksen lisäksi. Minulla on ollut kauan haaveena saada 60-luvun sohva ja nojatuolit. Facebook-kirppareilta etsintä tuotti tulosta. Löysin valtavan kauniit nojatuolit sekä ihanan värisen sohvan. Hankkiuduin meidän vanhasta ja hieman jo painuneesta sohvasta eroon.

Olohuone ennen | Lelulaatikko tytön käsittelyn jälkeen
Täystuho vauhdissa

Meni hetki ja huomasin, että uusi sohva tuoksuu. Joko vanhalle talolle tai koiralle. Vuokrasin tekstiilipesurin, suristelin sillä naapureiden iloksi. Matoista, nojatuolista ja sohvista lähti järkyttävän musta vesi. Sohvasta ei kuitenkaan haju lähtenyt, vaan se lensi pihalle. Vanha Ikean vuodesohva tuli olohuoneeseen ja sisutus on nyt entistä rumempi ja sekalaisempi.

Erästä sohvaehdokasta menemme pian katsomaan. Vähän jännittää, mitä huonekaluja meiltä löytyy ylihuomenna, kun vietämme tytön synttäreitä... Ensi vuoden puolella olohuoneen kalusteet löytävät toivon mukaan tiensä verhoilijalle. Verhoilijan löytäminen on ollut hankalaa, koska 75% verhoilijoista ei ole vastannut tarjouspyyntööni.

Mainittakoon myös, että mies on hirveän innoissaan tästä kalusteiden venksaalmisesta edestakaisin.

Tyttö halusi kovasti lavalle tutkimaan soittimia | Pärjäsin hienosti pari tuntia ilman tyttöä

Marraskuussa parasta oli isänpäivä sekä tytön kävelemään oppiminen. Tyttö on jo kuukausia ottanut muutamia askelia ilman tukea, mutta nyt hän päätti kerrasta alkaa kävellä ja meno kiihtyy päivä päivältä...

Tytön kanssa ollaan nautittu marraskuussa kulttuurista, kun kävimme kuuntelemassa orkesterin harjoituksia. Kävimme myös konsertissa koko perhe, tästä tulen kirjoittamaan vielä tulevaisuudessa, koska saimme eräältä tyylikkäältä rouvalta hieman palautetta. Annan ehkä enimmän savun haihtua korvien välistä, ennen kuin avaan sanaisen arkkuni.

Konsertin jälkeen tyttö meni kotiin miehen kanssa nukkumaan ja minä pääsin karonkkaan syömään ja höpöttelemään. Viime kerrasta ulkona olikin kulunut jo hurjan pitkä aika! Pärjäsin sitä paitsi hienosti: alkuun vilkuilin puhelinta useasti, mutta lopulta puhelin päätyi laukkuun ja minä nautin hyvästä ruoasta ja seurasta kuin viimeistä iltaa.

8 kommenttia

  1. Mahtavaa toi että neiti oppi kävelemään! 😊 Ja äitikin sai lopulta sitä ihan omaa aikaa. Tuntuu ettei sitä koskaan ole liikaa. Oikein ihanaa joulunaikaa teille 💓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :) Pienen lapsen äideillä ei taida olla kyllä koskaan liikaa aikaa. Parin kymmenen vuoden päästä omaa aikaa voi sitten ollakin tylsyyteen saakka. :D

      Poista
  2. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Kiva marraskuu.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  3. Mukava elämäntäyteinen marraskuu siis :)
    Oulaisissa on taitava ja hyvä verhoilija; Kinnusen Vesa. Löytyskö googlen kautta?
    Iloista joulukuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulainen on ehkä hiukan liian kaukana. Yhden verhoilijan kanssa on nyt alustavasti sovittu verhoilusta. Sohvaa ei onneksi tarvitsekaan ihan heti verhoilla, joten säästyy hieman rahaa. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Oli. Sohva sai lähtöpassit, koska haisi. :( Tosin olemme saaneet jo toisen kaunokaisen tilalle, onneksi. :)

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)