Kymmenen lempihetkeä vauvavuodelta

Vauvavuosi alkaa olla takana päin. Mieli on haikea, mutta toisaalta olen myös iloinen. Tyttö näyttää yhä enemmän persoonaansa ja hassutteleva vamppyyrihampainen tyttömme on ihan mainio tapaus! Luonnetta ja huumoria löytyy niin paljon pienestä pakkauksesta. Elämämme on täynnä kiirettä ja isoja tunteita.

On aika palata hieman ajassa taakse päin ja muistella vauvavuoden parhaita hetkiä.

Tytön syntymä

Kauan odotettu rakkaamme syntyi 2.12. klo 23:14. En ensin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, mutta kun lopulta käsitin, että saimme pienen ja terveen tytön, olin pohjattoman onnellinen. Ensimmäiset tunnit yhdessä perheenä olivat taianomaisia. Oli todella harmi, ettei meidän sairaalassa ollut perhehuoneita ollenkaan, joten miehen täytyi lähteä kotiin ja vierailla luonamme vain vierailuaikana.

Tyttömme oli syntyessään pieni, 47 cm ja 2850 g. Sairaalan vaatteet tippuivat hänen päältään ja mies toikin hänelle kotoa pienen kissabodyn ja kissapipon, jotta hänen olisi mukavempi olla. Sairaalan siivoojatkin tulivat yhdessä ihastelemaan hassua kissalakkista vauvaamme.

Miniloma Seinäjoella

Olen kotoisin ihan Seinäjoen naapurista, joten mietittiin kyllä yli kahteen kertaan, onko mitään järkeä mennä hotellilomalle Seinäjoelle. Meidän reissu oli kuitenkin aivan ihana! Käytiin konsertissa, jossa kuulosuojaimet päässä Tulassa pötköttelevä tyttö ihastutti monia. Pieni irtautuminen arjesta viikkojen kotona olon jälkeen oli sitä, mitä me kaikki taisimme kaivata. 


 

Yhteiset lepohetket lähekkäin

Vierekkäin vietetyt lepohetket ovat olleet ihania. Pienenä hän nukkui usein vain olkaa vasten pystyasennossa, joten lähekkäin tuli vietettyä paljon aikaa. Nukuimme myös ensimmäiset kuukaudet tiiviisti perhepedissä. Nykyään lähekkäin vietetään lepohetkiä lähinnä aamu- ja iltamaidon merkeissä. Muuten tyttö ei malta pysyä paikoillaan oikeastaan koskaan.

Äitienpäivä

Äitienpäivään latautuu minulla kamalasti tunteita. Ahdistusta, iloa, surua, odotusta, pettymyksiä... Tänä vuonna äitienpäivä oli kuitenkin iloa ja onnea täynnä. Niin suurta onnea, ettei sitä sanoin pysty kuvaamaan.



Innostunut muskarilainen

Ensimmäinen kerta vauvamuskarissa oli tytön ollessa noin seitsemän viikkoa vanha. Ryhmässä oli silloin kaksi kaveria, hekin vain hitusen vanhempia kuin tyttö. Yksi parhaista päätöksistä oli lähteä heti alussa muskariin - tyttö ei aluksi varmasti saanut muskarista mitään irti, mutta minulle se oli tärkeä hengähdyspaikka arjesta. Paikka, jossa kahvi oli aina kuumaa ja muut ymmärsivät, että väsy painaa.

Nyt meillä on viimeiset vauvamuskarikerrat edessä. Sylissä pomppiva ja lauluista nauttiva tyttö saa toivottavasti jatkaa muskariharrastustaan tulevaisuudssa jossain iltaryhmässä. Tyttö on käytöksestään päätellen valmis siirtymään vauhdikkaampaan menoon isompien lasten joukkoon.


 

Uudet tuttavuudet

Moni on vauvavuotena yksinäisempi kuin koskaan. Minä olen hurjan onnekas. En ole ollut yksinäinen, vaan sosiaalisempi kuin aikoihin. Uusia tuttavuuksia on tullut roppa kaupalla ja varmasti muutama kauemmaskin kantava ystävyyssuhde on tullut luotua.

Kiitos teille kaikille ihanille mammakavereille, jotka olette olleet tukena vaikeissa hetkissä! On mahtavaa, että löytyy naisporukoita, joissa ei tuomita toisia vaan aidosti iloitaan onnistumisista ja tuetaan vaikeissa hetkissä.

 

Liikkumaan oppiminen

Hauskin tytön liikkumaan oppimisen vaihe oli, kun hän ei vielä päässyt eteen päin. Kun pyysin häntä tulemaan luokseni, "tule tänne", hän viuhtoi villisti ja innoissaan käsillä ja jaloillaan paikallaan pysyen, välillä ihmetellen hidasta etenemistään. Pikkuhiljaa eteneminen alkoi nopeutua. Nopeimpia ja suurimpia kehitysharppauksia otettiin heinäkuussa.


 

Kesälomamatka Helsingissä

Ollaan tytön ensimmäisenä vuotena käyty kaksi kertaa Helsingissä. Reissut ovat olleet aina erittäin mukavia, mutta lempi reissu Helsinkiin oli meidän kesälomalla. Käytiin Vallisaaressa sekä Lonnan saaressa, sekä siskoni luona.


"Kuka, kuka, kukaaaa"

Tytön ensimmäinen sana oli kakka. Sittemmin sanavarasto on laajentunut ja hän osaa sanoa jo kukka, kuka, kikka (=kissa) ja ookke. Kuka on kuitenkin ehdoton lempisana. Herättyään ja syliin päästyään tyttö kyselee, että "kuka, kuka?".

Pitkin päivää pieni etusormi nousee ja osoittaa henkilöitä ja asioita, samalla kun suusta kuuluu "kuka, kukaaa." Välillä sävy on selvästi kysyvämpi, välillä lähes komentava. Usein keskustelemme jostain ja tyttö kysyy suurieleisesti, että "kukaaa". Ei paljon hauskempia kommentteja voi keskusteluun alle yksi vuotiaalta vaatia!

Ei pidä myöskään unohtaa hurjan suloista "aguu" -ääntä, jota tyttö piti ihan pienenä. Vauva selvästi pinnisti ja keskittyi, sitten henkäisi "aguuu".


Miehen ja tytön höpsötyksen katselu

On ollut liikuttavaa seurata sitä, kuinka miehen ja tytön välinen suhde kehittyy. Heillä on jo nyt omat hassut yhteiset juttunsa ja niiden sivusta seuraaminen on ihanaa. Olen niin onnellinen, että mieheni on lapseni isä.

6 kommenttia

  1. Olipas ihana kirjoitus! :,) Naurettiin miehen kanssa vääränä tytön opituille sanoille. :D T. Taija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 😁 Sanavarasto on suppeatko, mutta varsin kattava.

      Poista
  2. Siis eikö teillä saanut isä olla sairaalassa vaankun vierailuajat..? Meillä on saanut isi ja viime kerralla myös isoveli olla paikalla niin paljon kun halusi. Taisi olla niin että ilta 10 oli hyvä poistua ja aamusta heti 7-8 aikaan sai tulla takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän vierailivat taisi olla kyllä noin laajat, kuin mainitsit. Mutta olisin kyllä kaivannut miestä ensimmäisinä päivinä myös yöaikaan. 😊

      Poista
  3. Ihania vauva vuoden muistoja ♥

    Mun blogissa on sulle haaste: 6 kuvaa kesästä :) norudemu.blogspot.fi

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)