Unikoululla läpi yön nukkuva vauva

Kaupallinen yhteistyö Kasvun taika

Vauvan syntymän jälkeen meidän perheessä ei ole kovin hyvin nukuttu. Ensimmäiset kuukaudet olivat sen suhteen aivan kamalia. Nauran miehelle, etten muista ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta mitään muuta, kuin  hänen keittämänsä jauhelihakeiton synnäriltä tulon jälkeen. Tämän huumorin takana on kuitenkin kipeitäkin tunteita. Miksi muistan niin hatarasti? En muista kunnolla miltä pieni ja kevyt tuntui sylissäni, en onnen huumaa, en ensimmäistä joulua. Varsinainen koliikki-itku meillä kesti onneksi vain kolme kuukautta, sitä kun olisi huonolla tuurilla voinut kestää paljon kauemmin.

Olemme kokeilleet useita konsteja vauvan nukkumistaitojen parantamiseksi. Niiden muistelukin uuvuttaa. Puoli vuotta ollessa täynnä, sanottiin neuvolassa, että kannattaa harkita unikoulua. Muutama yö kokeiltiin vähentää yösyöttöjä. Se oli katastrofi ja tyttö tuli parin yön jälkeen meidän sänkyyn nukkumaan. Se sopi ja oli hyvä ratkaisu, kunnes tyttö melkein putosi sängystä. Myös minun kroppa alkoi vaatia pidempiä unipätkiä: iltaisin sydämeni tykytteli ja ahdisti. Jotain oli pakko tehdä.

toimiva unikoulu
Vauvan yöunilla on suuri merkitys koko perheen hyvinvointiin. Valvominen ei tee kenestäkään sankaria.

Sain osallistua blogin kautta Kasvun taian Yökukkujasta nukkujaksi -verkkovalmennukseen. Ajattelin tehdä esityötä ennen kurssin alkua. Halusin, ettei tyttö nukahda rinnalle ja vähentää yöimetystä niin, että ensimmäinen imetys olisi vasta yhden jälkeen. Meillä huudettiin ja raivottiin. Sylissä pienet nyrkit löivät ja työnsivät pois, raapivat ja repivät hiuksia. Huuto oli selvästi vihaista ja sydäntä särkevää.  Miten niin pieni voi olla niin vihainen? Pikku hiljaa illat menivät hieman paremmin, mutta aamuyöt olivat heräilyä heräilyn perään.

Valmennuksen alkaessa asetin utopistiset toiveet: Sen, että tyttö nukkuisi omassa huoneessaan sekä läpi yön kestävät unet. Valmennus tapahtui suljetussa Facebook-ryhmässä Heli Mäkelän johdolla. Ryhmässä sai tietoa vauvan nukkumisesta videoiden ja blogitekstien avulla, sekä (vertais)tukea ja apua kysymällä. Kysellä kannatti mahdollisimman paljon: tieto antoi ymmärrystä ja päättäväisyyttä toimia meidän perheelle parhaalla mahdollisella tavalla.

Aluksi ryhmässä kerrottiin omasta tilanteesta ja tavoitteista. Heli kertoi heti alkuun, että meidän neidin kohdalla osittainen yövierotus tuskin toimii. Siinä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta päätin, että me keskitytään aluksi siihen, että vauva nukahtaa sänkyynsä ilman rintaa. Yö tuli ja olin ilmeisesti niin sisuuntunut, että päätin kuitenkin, että nyt loppuu yösyötöt. Tyttö heräsi kolme kertaa, joista hän oli kerran tunnin hereillä. Aamuyö sujui kuin unelma, hän nukkui klo 5-9 heräämättä. Tähän asti meidän aamuyöt sujuivat vain perhepedissä jatkuvasti heräillen ja syöden. Tuon yön jälkeen tyttö ei ole syönyt kertaakaan yöllä!

Yöt lähtivät sujumaan yllättävän hyvin. Pian itkut alkoivat vähentyä, eikä tyttöä tavinnut enää nostaa yöllä pinnasängystä pois, vaan taputtelu tyynnytti suuremmatkin itkut. Tyttö muutti omaan huoneeseen ja yöheräilyt vähentyivät radikaalisti. Kolmantena syötöttömänä yönä tyttö heräsi vain kerran ja rauhoittui lähes heti isän silityksiin.

vauvan unikoulu
Vauvan huone

Pian ongelmaksi muodostui aamuherätykset 5-6 aikaan. Kun tyttöä ei enää saanut nukahtamaan, avattiin verhot ja aloitettiin päivä. Yritin välttää sitä, että tyttö nukahtaa rinnalle, vaikka siinä hän olisi nukkunut vielä muutaman tunnin. Sitkeys palkittiin. Vähitellen aamuyön heräämiset vähenivät ja usein tytön sai nukahtamaan uudestaan. Herääminen siirtyi seitsemään. Nykyään tyttö herää yleensä noin kello 7-8. Sänkyyn hän menee noin kello 20:30 ja nukahtaa ennen yhdeksää.

Suurin osa öistä menee nykyään täysin heräämättä, välillä herätään kerran. En olisi ikinä uskonut, että päästään tähän suhteellisen kivuttomasti kaikkien epämääräisten ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen.

Voin lämpimästi suositella Yökukkujasta nukkujaksi -verkkovalmennusta, jos tarvitset tietoa vauvan unesta ja virtuaalitsemppaajaa unikoulun läpiviemiseen. Ryhmässä aktiivisesti kysymällä ja kirjoittamalla saa kurssista parhaimmillaan irti sen, mitä minäkin sain: tietoa ja tukea, jonka avulla meidän sinnikkyys riitti siihen, mihin se ei aiemmin ollut riittänyt. Kaikista tärkeintä antia kurssilla oli Helin palaute: oli lohduttavaa kuulla, että toimimme oikein ja että sinnikkyytemme kyllä palkitaan, kunhan emme anna periksi. Ilman henkilökohtaista tsemppaamista meillä ei varmasti nukuttaisi vieläkään.

Kirjoitan vielä myöhemmin, mitkä konstit ja faktat saivat meidän onnistumaan.

2 kommenttia

  1. Kiinnostaisi etenkin tietää millä saitte 5-6 herätyksen siirrettyä myöhemmäksi? Meillä painitaan yhä sen ongelman kanssa vaikka unikoulu oli jo elokuussa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan aikaisen heräämisen jälkeen yritetty saada tyttö nukkumaan. Jos hän ei ole nukahtanut, ollaan aloitettu päivä silmät ristissä. Verhot ollaan avattu ja valot laitettu päälle, enkä ole rinnalle antanut nukahtaa. Tämä toimi meillä ja siirsi herätystä ihimillisempään aikaan.

      Ja nukkumaan mennään joka ilta samaan aikaan, ei olla aikaistettu illalla nukkumaanmenoa vaikka olisi hiukan väsyneempi iltaisin. En tiedä olisiko oikeasta nukkumaanmenoajasta hyötyä? Jokaisella vauvalla on hieman erilainen unentarve. Ja hetihän nuo keinot eivät välttämättä toimi, parissa viikossa pitäisi muutoksen alkaa näkymään.

      Toivotaan, että teilläkin nuo aamuherätykset siirtyisivät myöhemmäksi. Ainakin minulle nuo aikaiset herätykset ovat ihan kamalia. :(

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)