Epäonnistunut unikokeilu ja muita kuulumisia

Kuten varmaan jokainen hetken blogiani seurannut tietää, meidän tyttö ei ole erityisen viehättynyt nukkumisen ihanuudesta. Yöt ovat olleet reilun kuukauden älyttömän rikkonaisia. Poikkeuksia ovat yöt, jolloin ei tarvitse herätä viittä kertaa tai useammin. Tyttö nukkuu välillä pinnasängyssä, mutta myös meidän vieressä. Nukahdan usein ennen kuin tyttö on syönyt loppuun ja jos tyttöä ei nosta heti syötön jälkeen pinnasänkyyn, vaan yrittää tehdä siirron myöhemmin, niin alkaa sydäntä vihlova itku.

Päätin, että tämä saa riittää ja vähennetään yösyöttöjä ainakin yhden syötön verran. Päättäväisenä päätin, että tytön itkiessä rinnan perään, hyssytän (tai mies hyssyttää) hänet sylissä ja lasken sitten pinnasänkyyn nukkumaan. Ensimmäisenä yönä jaksoin tippa silmässä tunnin hyssytellä, jonka jälkeen tyttö nukahti ja nukkui pinnasängyssä seuraavaan syöttöön asti tyytyväisenä.

Seuraavana yönä alkoi uni painaa enemmän omaa silmää ja hyssyttely kesti reilun tunnin, jonka jälkeen olin niin väsynyt, että törmäilin kutakuinkin seinille. Tyttö ei nukahtanut. Sen jälkeen otin tytön syömään sängylle ja nukahdettiin kaikki, mies mukaan lukien, varmasti alle minuutissa tyytyväisinä.

Makkari ennen

Makkari jälkeen

Tämä unikokeilu sai jäädä tähän. Siirrettiin meidän sänky seinän viereen, joka teki sängystämme isomman tuntuisen. Muutos suurensi makuuhuonetta silmissä. Tytön on nyt parempi nukkua vieressäni, kun toisella puolella on seinä vastassa ja toisella puolella isi. Pinnasänky on kauempana meidän sängystä, joten tytön siellä nukkuessa hän ei herää jokaiseen meidän käännökseen.

Ainakin toistaiseksi tyydyn siihen, että tyttö nukkuu osan yötä rinnalla tai meidän välissä ruokahuolto lähes tauotta toimien. Ehkä me joskus saamme yösyöttöjä vähennettyä, mutta selvästi sen aika ei ollut vielä. Ehkä se johtuu siitä, etteivät kiinteät maistu vielä kuukauden maistelun jälkeen kovin hyvin. Jotain hyvää kuitekin meidän unirintamalla on: tyttö nukahtaa iltaisin hienosti ja herää ensimmäisen kerran yleensä vasta sitten, kun menen miehen kanssa nukkumaan.
 

Muuten meillä on viime päivinä ollut oikein mukavaa. Käytiin viikonloppuna keskustassa Street Food tapahtumassa herkuttelemassa, käytiin myös kahvilassa ja ravintolassa syömässä. Ollaan muutenkin nautittu tälle kesälle poikkeuksellisen hyvistä säistä ja käyty kävelemässä pitkin meren rantoja. Ollaan siis vähän liikuttu syömisen lomassa! Tyttö on harjoitellut ahkerasti ryömimistä, mutta toistaiseksi eteen päin mennään yleensä vain, jos edessä on vessan roskis, roskapussi, kengät tai sähköjohtoja... Täystuhon merkkejä ilmassa.
Uusi kesähattu päässä


Eväsnaksut lensivät lattialle, mutta tuoli maistui hyvältä

Minun matkakuume on herännyt muiden reissailuja sivusta seuranneena. Olimme varanneet hotelliloman Tukholmaan, mutta viime tingassa päätettiin se perua. Nyt on kutienkin lomamatka varattu ensi keväälle. Lähdemme Krakovaan, joten jos sinulla on matkavinkkejä sinne tai ylipäätään vinkkejä taaperon kanssa matkustamiseen, niin kerro ihmeessä. Onneksi matkaan on vielä aikaa, niin minulle jää aikaa tehdä aselepo lentopelkoni kanssa.

7 kommenttia

  1. Ootko kuullut unijuna.fi :stä. Siellä on vinkkejä yöheräämisten vähenemiseen. Heti kun meillä 6kk täynnä, menee kokeiluun. Jos päätätte kokeilla kirjoita ihmeessä siitä, kuulen mielelläni kokemuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En ollut ennen unijunasta kuullutkaan. :)

      Poista
  2. Oon saattanut jakaa tämän jo ennenkin, mutta kerron kuitenkin. Meillä on nyt siis reilu 1,5v tyttö ja vuosi sitten meinasin ihan rehellisesti kuolla siihen univajeeseen. Lapsi heräsi vähintään tunnin välein ja lopulta en uskaltanut itse edes nukkua, kun pelkäsin niin paljon sitä heräämistä. En pysty muistamaan, miten illat silloin menivät, mutta ne yöt olivat ainakin aivan painajaista. Lopulta soitin eräänä aamuyönä ehkä neljän ja viiden välissä johonkin matalan kynnyksen kriisipuhelimeen, että en selviä hengissä tästä. Olin silloin vielä yksin kotona, mies taisi olla töissä.

    Siitä alkoi sitten ketju aika väsyttäviä tapahtumia, mutta paikallinen ensi- ja turvakoti järjesti viikon mittaisia laitosunikouluja ja muuta nukkumisohjausta. Unikouluun olisi päästy elokuun lopussa tai syyskuun alussa, joten pari viikkoa toivossa eläneenä päätin, etten kestä sinne asti ja ohjaajien tuella yksinkertaisesti opeteltiin nukkumaan kotona.

    Ensin piti lopettaa yösyötöt. Lapsella ei ole käsitystä kellosta, joten ihan turhaa olisi ollut vähentää syöttöjä, vaan kerrasta poikki. Ja maidon hajut muualle... Taisin nukkua miehen päivän käytetty t-paita päällä silloin. Se huuto oli melko raastavaa, mutta se kesti 2-3 yötä. Sen jälkeen yöt alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua niin, että riitti kun kävi laittamassa tutin suuhun. Ja sitten keksittiin ostaa sellainen uniriepu, mihin tutin sai kiinni ja lapsi löysi sen itse. Sen jälkeen on nukuttu oikeastaan yöt läpeensä!

    Se huuto oli tosiaan aika hurjaa. Siinä seisoin vieressä ja pidin kättä päällä kunnes se vaimeni ja lapsi nukahti ja kohta alkoi uudestaan. Mutta oli ihan hämmästyttävää, kuinka nopea se muutos oli. Olin lykännyt koko juttua monta päivää siksi, että kuvittelin etten kestä sitä, mutta oikeasti se oli paljon helpompaa kuin ikinä olisin osannut kuvitella enkä toisaalta olisi varmaan pysynyt vahingoittumattomana kahta kuukautta sitä unikoulua odotellessa. Enkä usko, että asialle olisi tapahtunut itsestään mitään.

    Pelkäsin että koko unikoulu olisi jotenkin julmaa ja lapsi vähintään hajoaisi siihen, mutta siitä lähtien hän on nukkunut 11-12h yöunia ja on koko ajan kasvanut hyvin. Ennenkaikkea me kaikki voidaan niin paljon paremmin, kun ei väsytä. Kaikki päiväkiukutkin vähenivät ihan huomattavasti sen jälkeen, kun alettiin nukkua, ja toisaalta motoriikka alkoi kehittyä ihan yllättäen sen jälkeen ihan eri lailla kuin ennen. En tiedä onko niillä yhteyttä, mutta luojan kiitos sain itseni sitoutumaan nukkumaan opetteluun.

    Sivuhuomiona sen jälkeen on ollut paljon helpompi myös vaikuttaa omiin nukkumistapoihin. Jos haluat että kertoilen lisää näistä jutuista, niin voi lähettää vaikka sähköpostia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko tarinaa et ollut kertonut. Meillä oli alkuun samanlaista painajaismaista ja epätoivoista rimpuilua illat, mutta onneksi tilanne ei ehtinyt mennä noin pahaksi, ennen kuin illat helpottuivat. Nuo yöt kun yritin nukuttaa muuten kuin rinnalle alkoivat olemaan sellaisia, että tuntuu, että kuolen pystyyn (ja näitä öitä oli vain kaksi). Onneksi yöt ovat tuntuneet paremmilta ja viime yönä tyttö nukkui 3-4 tunnin pätkän kun sai olla vieressä!

      Meillä tyttö ei valitettavasti syö tuttia, tutin syöminen tai joku muu turva voisi helpottaa ongelmaa. :(

      Jos ehdit, laita ihmeessä sähköpostia. :)

      Poista
  3. Jokainen perhe tekee aina omat ratkaisut, mikä tuntuu parhaalle vaihtoehdolle toimia. Se pitää muistaa, että unikoulussa lapsen aivoihin muodostetaan uusia hermoratoja eli lapsen itsesäätelykykyä kehitetään. Nämä hermoradat eivät muodostu tunnin tai kahden kokeilun jälkeen, vaan se vaatii johdonmukaisuutta ja sinnikkyyttä myös vanhemmilta. Jotkut lapset oppivat hyvin nopeasti uudet unitavat, toiset hitaammin. On tosi hieno asia, että lapsi osaa nukahtaa itsekseen, se on iso askel kohti parempia yöunia!

    Jos haluat tukea unikoulun toteuttamiseen, otapa yhteyttä! Yritykseni Kasvun Taika tarjoaa myös palveluja pienten lasten nukkumiseen liittyen ja seuraava "Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen" - verkkovalmennus on alkamassa elokuun puolivälissä. Haluatko vaikka blogiyhteistyön merkeissä osallistua siihen? Jokainen perhe muodostaa omat tavoitteensa valmennuksessa eli tavoitteena voi olla vaikka osittainen vieroitus yösyötöistä tai täydet nukutut yöt. Joillakin perheillä tavoitteena on ollut se, että lapsi oppii nukahtamaan itsekseen (tämä teillä onkin jo hyvin hallussa).

    Mukavia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö nukahtaa hienosti iltaisin, tosin rinnalle tai aikuisen hyssyttelyyn. Mutta se on ollut jo suuri edistysaskel useiden tuntien nukutusmaratoneihin.

      Tuon johdonmukaisuuden ja sinnikkyyden tärkeyden tiedostankin. Oman jaksamisen takia niitä ei nyt tähän ongelmanratkaisuun löytynyt, eikä tytön tulinen temperamentti ainakaan tee näiden pulmien ratkaisua helpommaksi.

      Laitan sinulle sähköpostia mahdolliseen yhteistyöhön liittyen. :)

      Poista
  4. voihan, toivottavasti yöt ovat jo jokseenkin helpottaneet! Meillä taistellaan yhä öisin. vaikka pienempi täyttää just kaksi. Oma tahto on niin kova että viime yönä reilun tunnin karjui meidän makkarissa jottei isompi herää.

    Tsemppiä öihin kovasti :)

    VastaaPoista

Hei, jätäthän kommentin! :)