Kaverikirja

Nappasin haasteen Haaveista totta blogin Lauralta. Haastan kaikki kanssabloggaajat, jotka eivät ole Kaverikirjaa vielä täyttäneet.
 
Nimeni on: Maria

Jotkut tosin kutsuvat minua: Maireksi tai Mairiksi.

Olen syntynyt vuonna: 1990.
 
Lapsuuskotini langallinen numero oli: 064331567

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Poliisi.

Mutta isona minusta tulikin: Ylioppilas, yliopiston keskeyttäjä ja lastenohjaaja. Tosin, en ole vielä varma mikä minusta isona tulee. Ehkä ei poliisia kuitenkaan. 
 
Täydellinen puoliso on: Rehellinen ja luotettava. Sellainen, jota minä siedän ja joka sietää minua - tämä on yllättävän paljon vaadittu. Oma puoliso on minulle täydellinen, koska ollaan yhdessä kasvettu aikuisiksi ja meillä on yhtä huono huumorintaju. Monesti sanotaan yhtäaikaa joku tilanteeseen sopiva puujalkavitsi.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Olisin miehen kanssa enemmän.
 
Harrastan nyt: Viulun soittamista ja bloggaamista. Ruoka on myös minulle tärkeä harrastus.
 
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: En kuutele Spotifyta, mutta aika kova menobiisi on kuitenki Antti Tuiskun Peto on irti. Meinasin laittaa vitsillä sen jopa mun synnytys-cd:lle.  
 
Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Salatut Elämät. 

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Teen tosi harvoin kahta kertaa samaa ruokaa tai leivonnaisia, mutta maapähkinätofua, pitsaa ja cookieita oon tehnyt usein.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Kun kuuntelen yksin musiikkia, tai kun tv:ssä tapahtuu jotain surullista, kamalaa tai erityisen onnellista. 
 
Lapsuuteni lempilelu: Ei mulla tainnut olla erityisiä lempparileluja, säntäilin vaan paikasta toiseen. Jossain vaiheessa mulle oli erityisen rakas pieni linkkuveitsi, jolla oli tarkoitus metsästää fasaaneja. :D 
 
Lempilelu nykyään: Kännykkä.
 
Salainen paheeni: Pelaan Pokemon Go:ta, kuten kaikki muutkin 10-vuotiaat pojat. 
 
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Tykkään käydä hienommin syömässä, mutta söisin varmaan pelkkää Burger Kingin ruokaa jos se olisi mahdollista. 
 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Aina ei tarvitse esittää vahvaa, vaan on ihan luvallista olla surullinen tai vihainen.

4 kommenttia

  1. Maria, kerrohan mitä kaikkea tuohon sun maapähkinätofuun tulee? Olen yrittänyt valmistaa tofua pariinkin kertaan, eikä nyt niin menestyksekkäästi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://chocochili.net/2013/04/tofua-maapahkinakastikkeessa/ Eli ei ole ihan mun oma bravuurirespti. :) Kannattaa käyttää Jalotofun kylmäsavutofua, se on parhaimman makusta.

      Mun mielestä tulee myös hyvää niin, että pienii tofun kuutioiksi, marinoi srirachalla ja paistaa seesamiöljyssä. Sekaan wok-vihanneksia, nuudeleita ja seesaminsiemeniä paistettuna. :)

      Poista
  2. Anteeksi nyt, mutta linkkuveitsi, jolla metsästää fasaaneja :,D Huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä huipumpi on tarina linkkuveitsen takana (joka on mulla nykyään avaimenperänä); Yhden kaverin isä lupasi, että saadaan paistaa ja syödä fasaani jos se saadaan kiinni. Osalla oli linkkuveitsi tai muita "aseita" fasaanin nappaamiseen, mutta mulle annettiin risu ja lohduteltiin, että saan sillä lyödä sen linnun sitten kuoliaaksi. :D

      Tämähän ei mulle riittänyt, koska risu oli nolo. Äiti tai iskä osti mulle sitten pienen linkkuveitsen ja tunsin heti oloni arvokkaammaksi metsästysseurassa. :D

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)