Täyttynyt unelma

Tasan vuosi sitten aloitin Gonal-F:n pistämisen. Tasan vuosi sitten pääni oli myllerryksestä sekaisin ja meidän kämppä oli keittiöremontin takia sekaisin. Toivoin ja pelkäsin, etenkin pelkäsin. Olisin halunnut perua koko hoidon ja siirtyä adoptiojonoon tai siirtää hoitoa ja odottaa, josko ihme tapahtuisi itsestään. Oli pelottavaa tarttua viimeiseen oljenkorteen.

Neulakammoiselle hoito oli tuskaa. Jossain vaiheessa uskalsin pistää itse, aluksi mies pisti. Pistämisen jälkeen makoilin, kun pyörrytti ja ahdisti. Ei muuten auttanut itsensä pistely neulakammoon, vaan pahensi sitä entisestään. Neuvolassakin ihmeteltiin, kuinka olen voinut itseäni pistää.

Jälkikäteen mietin, että me olemme selvinneet paljosta. Olen ikionnellinen, että uskalsin lähteä IVF-hoitoihin, vaikka monesti mietin, että sinne asti me ei lähdetä. Vaikka hoitojakso oli lyhyt ja sujui hyvin, on se jättänyt jälkensä minuun. Hoitojen jälkeen hyvin sujunut synnytys oli voimaannuttava kokemus, minun kroppani toimi sittenkin.

Tänään katson meidän pientä erityisellä tavalla ja olen äärettömän kiitollinen.


Minä unen läpi vajoan
Joku jätti höyhenen huoneeseen
Ja niin kuin jostakin kaukaa
Mä kuulisin kuiskauksen:

Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan

2 kommenttia

  1. Minulla ensimmäinen kerta oli pelottava. Sen jälkeen meni leikiten. Ensimmäisen kerran pistin Pregnylin inssiä varten. Minulle oli annettu apteekista liian iso neula. Puregonin pistäminen oli helppoa. Neula oli ohuen ohut ja annostelu niin helppoa. Ei se toki kivaa ollut, mutta helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gonalinkin pistäminen oli sinänsä helppoa ja siihen totuin kohtuullisen hyvin, mutta sitten isommalla neulalla laitettavat lääkkeet olikin kamalia. Niihin en tottunut enkä varmaan tottuisikaan. :D

      Poista

Hei, jätäthän kommentin! :)