Unelmalapsuus lapselleni

Mammalandian kuukausittaisen yhteistyöpostauksen aiheena on kesäkuussa oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus.

Lapsuuteni, aika ennen kouluikää, oli suomalaisittain tavallinen ja onnellinen. Olen asunut lapsuuteni Lapualla, kasvanut ydinperheessä ja minulla on ollut useita samalla alueella asuvia ystäviä. Olen perheeni vanhin lapsi ja minulla on kolme vuotta nuorempi pikkusisko.

Minä kesällä 1991
 
Tässä muutama ihana lapsuusmuisto:
  • Olen saanut leikkiä vapaasti kotimme lähiympäristössä. Kotiin mentiin silloin, kun äiti tuli hakemaan tai isä huusi parvekkeelta tulemaan kotiin. Kännykkää ei ollut kenelläkään.
  • Kotona olen saanut tehdä monenlaista. Etenkin äidin kanssa leipominen ja ruoan laittaminen, sekä isän kanssa rakentelu ovat mukavia muistoja.
  • Asuntovaunuilu perheen kanssa oli ihanaa. Kaipaan edelleen rentouttavaa sateen ropinaa asuntovaunun kattoa vasten. Kalajoen leirintäalue oli ehdottomasti paras leirintäalue. Meressä oli ihanaa meloa meidän puhallettavalla kumiveneellä. 
  • Pikkusiskoni oli ärsyttävä ja tein hänelle paljon kepposia. Kaikki kaverini tykkäsivät siskostani, koska hän oli niiiiin söpö. Onneksi siskoni on nykyään vähemmän rasittava. <3
  • Kavereiden kanssa sidottiin sukkahousut yhteen jalkateristä - usein ja aina tietyn kaverin luona. Hänen äitinsä uhkasi lopulta leikata sukkahousut toisistaan. Saman kaverin luona oli myös suolamassasta tehty vaaleanpunainen ukko, jota nuoleskeltiin aina vuorotellen kaveriporukassa.
  • Lähiympäristöstä löytyi useita salareittejä ja salaisia paikkoja. 
  • Halusin isona poliisiksi.
  • Jaoimme Spice Girls "roolit" valmiiksi, jotta meidän uusi Spice Girls yhtye olisi kasassa, kun alkuperäiset jäävät eläkkeelle. Minusta piti tulla Melanie Brown, koska ihailin hänen hiuksiaan ja tummaa ihoaan.
 
Minä ja ärsyttävä, mutta niiiin söpö, siskoni

Meidän tyttö on vasta puoli vuotias, joten hänen tulevasta lapsuudestaan ei voi vielä paljoa sanoa. Hän on perheen ainoa lapsi, tulevaisuudessa hänellä toivottavasti on vielä veli tai sisko. Asumme melko rauhallisella alueella, mutta samanlaista vapautta leikeissään hän ei varmasti pääse kokemaan kuin minä. Aikuisen läsnäolo vaikuttaa leikeissä, joten on vaikea sanoa millaisia leikkimuistoja hänelle syntyy.

Tulevaisuudessa tulen ottamaan tytön mukaan kotitöihin ja haaveilen nyt jo esimerkiksi yhdessä leipomisesta. Meiltä löytyy jo pieni kaulin ja piparimuotteja tulevaisuuden varalle. Haluan myös viettää yhteisiä vappu- ja juhannusjuhlia tytön ja miehen kanssa yhdessä innostuen. Haaveilen asuntovaunusta, mutta meidän perheen juttu taitaa olla enemmän hotelleissa lomailu. Toivon, että tyttö pääsee matkustelemaan paljon meidän kanssa.

Millaista musiikkia ja millaisia ammatteja tyttö tulee ihailemaan? Aika näyttää. Toivon, ettei lasten kulttuuri olisi liian aikuismaista, vaan että tyttö saisi leikkiä ja kulkea omaa polkuaan, rauhassa pukeutuen lasten vaatteisiin ja haaveillen vaikka astronautin urasta. Nykyään lastenkulttuuriin kuuluu samoja muotijuttuja kuin aikuistenkin kulttuuriin: Lastenvaateosastolta löytyy nahkaminihameita, lyhyitä nahkatakkeja ja saappaita. Lapset laulavat Sannin musiikkivideolla: ”jos haluut testaa mua yhen kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä” jne. Ehkä kukkahattu on liimautunut syvälle päähäni, tai ehkä olen oikeassa?

Lyhyesti toivon, että tyttö saisi kasvaa rauhassa ja olla mahdollisimman pitkään huoleton lapsi.

***

Juhannus 2017

Aloitimme juhannuksen vieton kotona. Kävin hakemassa meille suklaata Hemgårdenin kahvilasta, käytiin kävelyllä keräämässä kukkia ja tyttö yritti sormiruokailla. Moniin ruokiin koskeminen ällöttää tyttöä, silti minun kädestä tai lusikasta ruoka vielä harvemmin kelpaa. Ratkaisuna tyttö yritti sitkeästi syödä banaania ilman käsiä.

Koiranputkikimppu

Banaania on helppo syödä

Juhannusherkkuja Hemgårdenilta

Perjantaina pakattiin auto ääriään myöden täyteen ja ajeltiin mökille. Tyttö nukkui osan matkasta ja oli muuten tyytyväinen. Mökillä mies vaihtoi meidän autoon peilin, jonka minä olin lahjakkaasti rikkonut. Syötiin hyvin, käytiin rantasaunassa ja rentouduttiin. Tyttö nukkui yllätykseksi pitkät päiväunet, vaikka oli nukkunut jo autossa aiemmin. Reilun tunnin unet olisivat voineet mahdollistaa rennon saunomisen, mutta pakko myöntää, että hieman hosuin saunasta pois, ettei tytön vain tulisi mikään hätä. Varmasti olisi ollut maailman loppu, jos hän olisi herännyt mummon ja paapan seurassa.


Mökkijärvi


Mökki

Näkymät rantamökistä



Tyttö nukahti melkein Tulaan

Illalla suuntasimme miehen kotiin. Kun tyttö viimein nukahti, grillattiin me miehen kanssa ulkona. Tai minä luin kirjaa ja mies grillasi. Grillaamisen ja muun juhannusvouhotuksen jälkeen oli aika rentoutua perinpohjaisesti. Katselimme vielä hetken Subilta Hihna247, missä siis näytettiin Prisman kassahihnalla liukuvia ostoksia. Tylsää? Meillä oli ainakin hauskaa. Nukkumaan ei oltaisi maltettu mennä, vaan katsottiin vielä yhdet ostokset ja spekuloitiin ostosten perusteella asiakkaan elämänkertaa ja sitä, kuka ostaa aitamaalia juhannusyönä. Joku voi sitten spekuloida meidän elämää ja sitä, miksi katsomme Prisman kassahihnaa juhannusyönä.

Istun aina yhtä mukavissa asennoissa


Itkuhälytin valvoo tyttöä

Hihna247

Sunnuntaiaamuun herättiin kassahihnaohjelman uuvuttamana. Tai minä heräsin ja huomasin nukkuvani yksin. Tyttö ja mies tulivat myöhemmin herättämään minut. Hieman pidemmät unet tulivat tarpeeseen, meidän yöt ovat nimittäin viime aikoina olleet erittäin rikkonaisia.

Sunnuntaina, yllätys yllätys, syötiin hyvin ja paljon miehen vanhempien ja tytön isomummon kanssa. Syömisestä turvonneena kiivettiin autoon ja ajeltiin vielä Alahärmään Roadhouseen käymään. Aluksi tarkoitus oli mennä syömään sinne superhyvää italialaista jäätelöä, mutta nyt ei jäätelö uponnut. Ostettiin leipomosta muutama leipä mukaan ja ajeltiin kotiin vesisateessa.

Iso pehmokoira epäilytti ja mietitytti tyttö - siihen hän ei halunnut koskea

Sunnuntaina päätettiin juhannuksen vietto asiaankuuluvasti sunnuntaibrunssilla. Mentiin miehen ja tytön kanssa hiljattain avattun Villa Sandvikenin brunssille. Brunssi oli hyvä. Tällä kertaa tyttö tyytyi syömään minun takin narua, mutta siitä huolimatta tuntui hänkin viihtyvän hyvin. Brunssin jälkeen käytiin hakemassa puutarhaan muutama aurinkokennolla toimiva lyhty ja loppupäivä vain oltiin rennosti.

Brunssin herkkupöydän antimia

Kiinteiden maistelun ensimmäiset viikot

Perjantaina meillä tulee kolme viikkoa kiinteiden maistelua täyteen. Kiinteät aloitettiin tytön täyttäessä kuusi kuukautta. Kiinteät aloitimme sormiruokaillen, mutta olemme maistelleet myös soseita. Tosin tyttö ei anna häntä syöttää, vaan hän haluaa syödä itse myös lusikalla. Pienellä lusikalla tämä on onnistunut yllättävän hyvän. Jos minä tarjoan ruokaa lusikalla tai smoothiepussilla saa se aikaan minä itse -itkun.

Maissinaksuun voi koskea, parsakaaliin ei

Poikkeuksena hän on antanut syöttää lusikalla punaherukka-mansikka-banaanismoothieta. Tuo smoothie oli meille vanhemmille tehty, mutta päätin antaa tytön maistaa sitä. Ajattelin, että saan siitä kiitokseksi väkevän irvistyksen. Arvasin oikein, mutta yllätyin kun tyttö halusi smoothieta lusikallisen, toisen ja kolmannenkin! Taas kerran opin, ettei tulisi ajatella ennakkoon sitä, mistä lapsi saattaa pitää ja mistä ei - oli sitten kyse ruuasta tai jostain muusta.

Jotkut ruoat ovat aiheuttaneet kakomista. Sormiruokailijalla kakominen on ihan normaalia ja kakomisrefleksi tulee paljon helpommin kuin aikuisella. Silti pienen kakominen ja ruoan suussa pyörittely näyttävät välillä pahalta. Onneksi tieto tässä asiassa rauhoittaa mieltä jonkun verran - kakominen on normaalia ja osaan toimia jos kurkkuun jää jotain kiinni (toimintaohje tukkeen poistamiseksi).

Sormiruokaillen olemme maistaneet:
  1. Parsakaalia
  2. Kurkkua
  3. Maissinaksuja
  4. Kukkakaalia
  5. Porkkanaa
  6. Apinaevästä (kaurahiutaleita, banaania ja rypsiöljyä pötköiksi leivottuna)
  7. Vesimelonia
  8. Bataattia 
  9. Avokadoa

Ensimmäinen ateria kiinteitä maistui hyvin

Lusikalla/ smoothiepussista olemme maistaneet:
  1. Porkkanaa
  2. Päärynää
  3. Persikkaa
  4. Mansikkaa
  5. Banaania
  6. Punaherukkaa
  7. Äidinmaito-kaurapuuroa

Voimapuuroa kaurasta ja äidinmaidosta - maito oli pakastettu tytön ollessa vain 5 päivää vanha!

Kiintietä tarjoamme noin neljä kertaa päivässä. Välillä tyttö ei syö mitään, yleensä mahaan päätyy ruokaa todella vähän, vain muutamia lusikallisia jos sitäkään. Moneen ruokaan tyttö ei halua itse koskea, vaan nostaa kätensä ylös. Järki sanoo, että maidossa on paljon kaloreita ja pääasiallinen ravinto tytöllä on kuitenkin maito. Mutta silti välillä huolestuttaa, että saako hän tarpeeksi ruokaa? Onko hänen nälkä? Kasvaako hän tarpeeksi?

Päätin ennen kiinteiden aloitusta, etten tuputa tai huolestu. Eihän terve lapsi ruokapöydässä nälkään kuole. Mutta ei taida äitiyden herättämillä tunteilla ja järjellä olla paljoakaan tekemistä keskenään. Ei nimittäin ole etukäteen päättäminen auttanut, vaan välillä mietin, mitä jos tyttö ei ikinä syö kunnolla, mitä jos hän ei kasva tarpeeksi, mitä jos teen jotain väärin ja sen takia tyttö näkee nälkää...

Parsakaaliin ei voi koskea ja vesi se vasta epäilyttävää olikin!

Mitkä ovat olleet teidän perheessä vauvan lempiruokia?

Miniretki maailmanperintöalueelle

Käytiin tällä viikolla miniretkellä maailmanperintöalueella Svedjehamnissa, Mustasaaressa. Matkaa Vaasasta tulee noin 40 kilometriä, eli juuri sopivasti. Tällä kertaa kävimme Salteriet kahvilassa ja näkötornissa. Svedjehamnista löytyy myös eri pituisia vaellusreittejä, jotka ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Ehkä myöhemmin kesällä menemme vähän patikoimaan, kunhan tyttö tottuu istumaan Tulassa myös selkäpuolella.


Vaellusreitin päähän oli tullut uusi grillipaikka

Saltkaret -näkötorni on hurjat 20 metriä korkea. Kiipesin tyttö Tulassa ehkä puoleen väliin, mutta se oli liikaa korkeanpaikan kammoiselle. Huimaava tunne ja vauva Tulassa eivät ole se turvallisin lähtökohta kiipeämiselle, joten annoin kameran miehelle sen jälkeen, kun hän vakuuttui siitä, etten todellakaan aijo kiivetä tornin huipulle. Näköalat tornista ovat huimat, sen tiedän koska olen tornissa sentään joskus käynyt.

Mies viihtyi hieman liian hyvin näköaloja ihastellen. Ensin vauva hermostui Tulassa ja sitten alkoi käämi palaa isommaltakin akalta. Lopulta mies tuli tornista alas ja naisväki rauhoittui kun pääsi liikkeelle. Tyttö rauhoittui jopa niin hyvin, että torkahti hetkeksi.

Saltkaret näkötorni

Näkymä näkötornista

Tornista näkyy kahvila

Näkötornista näkee hyvin, kuinka maa on kohonnut. Yliopiston opettaja sanoi, että maa on kohonnut niin paljon, että kävellen pääsee Uumajaan ennen kuin osa meistä valmistuu - valitettavasti tuo viisaus taitaa pitää paikkansa minun kohdallani...

Näkötornilta parkkipaikalle ja Salteriet -kahvilaan on juuri sopivan lyhyt kävelymatka. Pienempien lasten kanssa ei siis luontopolkua tarvita välttämättä ollenkaan, vaan kävely näkötornille ja takaisin on hyvän pituinen retki.

Ensimmäistä kertaa selkäpuolella Tulassa


Salteriet kahvilassa emme olleet ennen käynyt. Nyt kävimme, eikä kahvilalla voisi parempia näköaloja olla. Terassi on ihan meren yllä ja sisätilatkin olivat viihtyisät. Ilma oli lämmin ja normaalista poiketen myös merituuli oli leppoisan lämmin. Tyttökin jaksoi olla kahvilassa hienosti ja sain nauttia kahvista ja maisemista ihan rauhassa. Kahvilasta saa kahvin ja kakun lisäksi ruoka-annoksia, olutta ja viiniä. Jos jostain pitää valittaa, niin tällä kertaa meidän suklaakakku oli aika kuiva.


Kahvilan etuterassi





Suklaakakkua ja tyrnijuustokakkua

Tällä kertaa omat sukat ja varpaat riittivät viihdykkeeks